Hääpuhe
Rakkaat häävieraat, rakas hääpari, Didrik ja Emma
Miten voisi muutamassa minuutissa tiivistää 28 vuotta
ja kaikki ne tunteet, jotka niihin vuosiin mahtuvat? Mitä voi kertoa lapsesta, joka ei koskaan ole halunnut olla huomion keskipisteenä, vaan on viihtynyt mieluummin hieman taustalla? Kuinka henkilökohtainen voi olla puhuessaan lapsesta, joka muutti koko oman maailmani ja avasi sydämeni sellaisille tunteille, joita en ollut koskaan ennen kokenut enkä edes osannut kuvitella?
Voisin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kertoa, miten älykäs sinä, Didrik, olet ja miten helposti olet aina oppinut uusia asioita. Tai kuinka musikaalinen
tai matemaattisesti lahjakas olet. Tai siitä ilmeisestä tosiasiasta, että olisit voinut valita melkein minkä tahansa urheilulajin
ja menestyä siinä. Sen sijaan haluan keskittyä ennen kaikkea siihen, millainen ihminen sinä olet. Haluan kertoa, miksi rakastamme sinua niin paljon.
Ensimmäisen kerran katsoessani suuriin tummiin silmiisi
näin katseen, joka oli täynnä levollisuutta ja luottamusta. Katseen, joka tuntui sanovan: "Älä huolehdi, minä pärjään kyllä." Juuri sillä hetkellä tunsin kummallisella tavalla itseni hieman tarpeettomaksi. Ymmärsin, että sinut oli annettu meille vain lainaksi
ja että kulkisit aikanaan omaa tietäsi. En silloin vielä ymmärtänyt, kuinka omannäköinen siitä tiestä tulisi. Mutta näen sinussa yhä saman sisäisen turvallisuuden ja luottamuksen, joka sinulla oli jo ensimmäisten hengenvetojesi hetkellä.
Sinun tasapainoasi on vaikea horjuttaa. Olet kohdannut elämän koettelemukset rauhallisesti ja sitkeästi. Kun elämä haastaa ja kaadut – niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisesti – nouset aina ylös ja aloitat uudelleen, valittamatta ja nurisematta.
Elämä Didrikin kanssa alkoi parhaalla mahdollisella tavalla.
Hän oli täydellinen lapsi kahdelle ensikertalaiselle vanhemmalle: aktiivinen ja energinen, mutta samalla helppo ja mutkaton. Kun Didrik oli vähän yli kaksivuotias, hänestä tuli ensimmäisen kerran isoveli
ja sen jälkeen vielä neljä kertaa lisää. Se rooli sopii hänelle täydellisesti, sillä hän on todellinen johtajatyyppi.
Didrik on järjestänyt sisaruksilleen lukemattomia leikkejä ja tekemistä. Hän keksi kilpailuja ja pallopelejä viihdyttääkseen heitä niin kotona kuin matkoillakin. Toki oli myös hetkiä, jolloin sisarussuhteet joutuivat koetukselle. Kuten silloin, kun hän kirjoitti meille seuraavan viestin:
"Nora on niin tosi tyhmä, että sen pitäisi olla kiellettyä."
Ensimmäisen kerran ajattelin, että Didrikista voisi tulla hyvä opettaja, kun hän nelivuotiaana opetti kaksivuotiaalle Noralle
miten peiton saa itse vedettyä päälle, jos yöllä tulee kylmä.
Haluan nyt jakaa teille Didrikin menetelmän. Ensin noustaan seisomaan sängylle ja pidetään peiton kulmista kiinni niin, että peitto roikkuu lattiaa kohti. Sen jälkeen molemmat kädet ojennetaan suoriksi sivuille niin, että peitto nousee leuan korkeudelle. Sitten mennään makuulle muuttamatta käsien asentoa – ja tadaa! Peitto laskeutuu siististi päällesi, ja vanhemmat saavat nukkua yönsä rauhassa.
Haluan kertoa vielä eräästä tilanteesta, joka on jäänyt erityisen hyvin mieleeni ja joka kertoo paljon siitä, kuinka huomaavainen ja empaattinen Didrik on.
Tämä tapahtui, kun Gabriel oli vuoden ikäinen
ja Didrik yksitoistavuotias. Olin lähdössä hoitamaan yhtä nopeaa asiaa, mutta siihen menikin odotettua enemmän aikaa. Kotona Gabriel oli Didrikin ja hänen kaverinsa kanssa (en kerro, kuka hän oli, mutta hän on täällä tänään 🙂).
Kun palasin kotiin noin puolen tunnin kuluttua, tunnistin heti sen tutun tuoksun, joka vaippaiästä voi tulla. Kuulin ääniä kylpyhuoneesta, ja sieltä löysin Didrikin parhaillaan pesemässä Gabrielia suihkussa. Hänen oli käynyt pikkuveljeään sääliksi, joten hän oli päättänyt hoitaa asian itse – ja suoriutui siitä loistavasti.
Lisättäköön vielä, että olohuoneessa istui hänen kaverinsa ja yritti parhaansa mukaan pidätellä yökkäilyään.
Kun perheessä on monta sisarusta, alkaa helposti pohtia, mistä niitä pieniä oikein tulee.
Kolmannen raskauteni aikana Didrik alkoi kiinnostua siitä, miten lapset saavat alkunsa. Siinä vaiheessa riitti, että kerroin äidin munasolun ja isän siittiön kohtaavan toisensa, ja siitä alkaa uuden lapsen elämä.
Pari vuotta myöhemmin, kun Didrik oli kuusivuotias, kysymys tuli uudelleen ajankohtaiseksi. Nyt ei enää voinut välttää käytännön yksityiskohtia. Selitin asian teknisen puolen, kuitenkaan menemättä sen tarkempiin yksityiskohtiin.
Didrikin reaktio oli: "Hyi, miten ällöttävää! Sittenhän minun täytyy nähdä vaimoni alasti."
En kuitenkaan voi olla sanomatta muutamaa sanaa Didrikin urheilu-urasta. Jo kolmevuotiaana Didrik kysyi, milloin hän pääsisi pelaamaan jalkapallojoukkueessa.
"Didrik Lillas maalipörssin kärjessä."
"Lillas tuo valoa pimeyteen."
"Lillasta ei voi korvata."
"Lillas onnistuu myös liigassa."
Pidän erityisesti toisesta ja kolmannesta otsikosta. Didrik, olet todella tuonut valoa meidän perheeseemme positiivisuudellasi ja huumorillasi. Ja silloin kun et ole kotona, siellä on yksinkertaisesti vähän tylsempää.
Kerran minulta kysyttiin, mitä pitäisi tehdä, jotta omasta lapsesta tulisi yhtä hyvä salibandyn pelaaja
kuin Didrikistä. Vastasin, että kaikkein tärkeintä on, että molemmat vanhemmat ovat todella kiinnostuneita musiikista.
Se saattaa kuulostaa vitsiltä, ja osittain se olikin, mutta sen taustalla oli vakava ajatus. Että lapsesta tulisi todella hyvä jossakin, kiinnostuksen ja motivaation täytyy lähteä lapsesta itsestään. Juuri näin on ollut Didrikin kohdalla.
Didrikin kiinnostus urheiluun oli – ja on edelleen – niin suuri, että melkein kaikki hänen elämässään on tavalla tai toisella liittynyt urheiluun.
Noin yhdeksänvuotiaana Didrik piirsi
hyvin paljon. Piirustuksissa oli autoja, villieläimiä ja karttoja, mutta ennen kaikkea piirustukset olivat jalkapalloaiheisia. Äitienpäivänä sain häneltä äitienpäiväkortin, jossa oli tämä kuva
syntymäpäiväkortti näytti tältä
ja aivan tavallisenakin päivänä saatoin saada lahjaksi Fernando Torresin muotokuvan.
Vaikka Didrik on harrastanut monia eri urheilulajeja, joukkuelajit ovat aina olleet kaikkein lähimpänä hänen sydäntään. Hän on myös pidetty joukkuetoveri, sillä hänellä on harvinainen kyky kuunnella ja ottaa muut huomioon.
Jo alakoulussa Didrik sai stipendin siitä, että hän piti huolta pojasta, joka oli muuttanut hänen luokalleen toisesta maasta. Yhdeksännen luokan lopussa koko vuosiluokka äänesti hänet luokkansa parhaaksi kaveriksi. Se ei yllätä ketään, joka tuntee sinut – olet aina ollut poikkeuksellisen ystävällinen.
Noin kymmenen vuoden ajan Didrik on sanonut haluavansa suomenkielisen vaimon.
Tänään myös tuo toive on toteutunut.
Emma, näiden kolmen vuoden aikana olemme saaneet oppia tuntemaan sinut rohkeana, määrätietoisena ja hyvin järjestelmällisenä ihmisenä. Ymmärrämme, ettei ole aina ollut helppoa hypätä mukaan meidän suureen perheeseemme.
Silti olet sinnikkäästi sopeutunut hieman omalaatuisiin tapoihimme, edistynyt valtavasti ruotsin kielen oppimisessa ja lähtenyt iloisesti mukaan kaikkiin seikkailuihimme.
Vaikka olemme tunteneet toisemme vasta kolme vuotta, olet ollut ajatuksissani paljon pidempään. Kun Didrik oli noin 12–13-vuotias, aloin nimittäin rukoilla sen tytön puolesta, josta jonain päivänä tulisi hänen vaimonsa.
Rukoilin, että Jumala olisi hänen kanssaan ja pitäisi hänestä huolta. Rukoilin, että Hän muovaisi hänestä juuri sellaisen ihmisen kuin oli tarkoittanut hänen olevan – ja juuri oikean ihmisen Didrikille.
Nyt on helppo nähdä, kuinka onnellisiksi te teette toisenne ja kuinka hyvin sovitte yhteen. Ja Emma, sinulla tulee aina olemaan erityinen paikka meidän perheessämme. Me pidämme sinusta todella paljon.
Mainitsin aiemmin, että Didrik on todellinen joukkuepelaaja. Myös avioliitto on joukkuelaji. Jos siinä haluaa menestyä, on tärkeintä ajatella ennen kaikkea toisen parasta.
Jokin aika sitten, kun Didrik, sinä ja minä juttelimme kahdestaan, sanoit minulle:
"Minulle kaikkein tärkeintä on se, että Emmalla on hyvä olla."
Ja minä tiesin, että tarkoitit sitä koko sydämestäsi. Samalla kun olin ylpeä sinusta ja siitä, millainen ihminen olet, ymmärsin myös, että olin tullut entistäkin tarpeettomammaksi – ja juuri niin sen kuuluikin olla.
Meidän perheessämme puhumme paljon Jumalan kanssa. Jumalan luo saa tulla juuri sellaisena kuin on ja minkä tahansa asian kanssa.
Englanniksi on sanonta: "Families that pray together, stay together" – eli "Perhe, joka rukoilee yhdessä, pysyy yhdessä."
Raamatussa puhutaan myös kolmisäikeisestä langasta ja siitä, ettei kolmesta säikeestä punottu lanka katkea yhtä helposti kuin kaksisäikeinen. Me ihmiset olemme epätäydellisiä. Meillä kaikilla on omat virheemme ja puutteemme, emmekä aina tee sitä, mikä on oikein. Kun parisuhteeseen kutsuu Jumalan mukaan kolmanneksi säikeeksi, saa arkeen lisää voimaa, tukea ja johdatusta. Jumalan rakkaus, anteeksianto ja hänen johdatuksensa tekevät elämästä entistäkin siunatumpaa.
Tänään olette seisseet Jumalan alttarin edessä ja pyytäneet siunausta avioliitollenne. Jatkakaa sen tekemistä, niin me jatkamme rukousta teidän ja yhteisen elämänmatkanne puolesta.
Lopuksi Ove ja minä sekä Didrikin sisarukset haluamme laulaa teille laulun. Tämä laulu on rukous siitä, että saisitte kokea johdatusta, siunausta ja kaikkea hyvää – ja että Jumala pitäisi teitä aina turvallisissa käsissään.